Hauskaa Vappua -sanoo Peetu!

Pitkästä aikaa kuvapläjäyksiä blogiinkin asti. Vappu koitti melko lämpimässä säässä
ja kaivoimme serpentiinit esille ja otimme kotipihassa parit kuvat.

Peetun mielestä serpentiini on tehty syötäväksi.

Tai ainakin napattavaksi kiinni.

"Aaaa", sitä tulee koko ajan lisää!

Voihan siitä pienet hepulitkin saada aikaiseksi kun serpentiini tuulessa
liikkuu niin nopeasti.

Pieni tarkistus pihallekin päin...

Ja hepulit voi jatkua...

Kuvassa Peetu viskoo aika lailla tuota serpentiiniä mutta se ei ehkä välity
niin pysäytetystä kuvasta :)

Mutta ainakin se välittyy tässä kun ei kerinnyt kamerankaan luukkuun tallentumaan
kun meni niin ylös ja alas Peetun pää että tässä se ehti jo viskata päätään ylös.

Joo, ja sitten piti vielä parit kierrokset juostakin serpentiinit kaulassa.
Että oikein iloista Vappua tosiaan!!

Kävimme vielä metsälenkillä kuvien oton jälkeen ja siellä muutama
mättään päällä poseraus.

Semmoinen on meidän Peetu tänä päivänä. Pesua vaille poika olisi kovasti, olen
sentään saanut vähän "trimmattua" noita karvoja etujaloista, korvakarvojakin
vähän siistinyt ja häntäkarvoja saa olla lyhentämässä muutaman kuukauden välein.
 

Lenkkeilty ollaan vaikka lenkkipäivyrin päätinkin ottaa pois. Oli kuitenkin aika työläs ylläpitää kun ei joka päivä muistanut tai ehtinyt kirjata lenkkejä ylös ja sitten menikin pitkä aika tuossa välissä että olin pois kuvioistakin niin jotenkin se oli nyt luontevin ottaa koko päivyrikin pois. Eipä siihen haasteeseen näyttänyt kellään olevan muutenkaan kiinostusta, joten turhaksi todettu. Mitähän tuosta pitäisi siis päätellä ;) ?!

No mutta, kevättä pukkaa ja aurinko se paistelee jo päivällä niin mukavasti että on aivan ihanat lenkkisäät! Eilen olikin kännykkä mukana lenkillä ja nappailin muutamia kuvia kun Peetu oli lähinnä nyt lumipenkalla huilaamassa tai syömässä lunta. On meinaan jo nämä kelit lämpöisiä tälle karvaturrille, että sen mielestä lumihangessa pyöriskely on nyt parasta viilennystä kun ilma on auringonpaisteessa jo lämmin sille...

Kuvissa Peetun tan-väri näyttää paljon keltaisemmalta kuin se todellisuudessa on. Ehkä jopa vähän vihertää se väri, mutta kyllä se ihan hyvän värinen luonnossa on .

Parisen viikkoa takaperin Peetu kävi rokotuksilla ja samalla puntarissa. Painoa oli 45,8 kiloa joten siitä vuoden vaihteen lupauksesta on onnistuttu pitämään ja koiran painoa saatu putoamaan! Omasta painosta en puhu... ;)

Siskoni omistamat koirat esittäytyvät uudessa blogissaan nimeltä Hassut Tassut. Siellä on menoa ja meininkiä Collie Vinkan ja Kääpiöpinseri Ticon elämästä kera kissa Hermannin sekä lasten ja aikuisten parissa!

Onneksi saatiin vihdoin talvi ja lunta ennenkaikkea tänne meillekin, joten sehän oli selvää että nyt lähdetään metsälenkille kun oli viikonloppukin ja vapaata. Mukaan lähtivät Luka-berni ja Iitu-saksanpaimenkoira.

Meillä on olleet nuo tossut kaapissa jonkun aikaa, ne ostettiin jo vuosia takaperin kun Peetu satutti tassunsa lasinpalaan. Ja näillä koitettiin sitten tepsutella silloin ettei haava niin likaantuisi. Otin ne kokeeksi nyt käyttöön. Eilisen lenkillä nimittäin ei meinannut etenemisestä tulla mitään kun oli pakkasta enemmän ja lumi tarttui jääksi tassujen pohjaan tälläisessa irtolumessa jossa nytkin mentiin. Näillä ei nyt sitten tarttunut tassunpohjiin lumi eikä tarvinnut jäädä järsimään tassuja.

Varusteet ojennuksessa. Huomioliivi oli sen takia kun jänismetsällä oltiin...

Luka ja Iitu menossa.

Iitu jo tulossa.

Alla on sarja kuvia joissa Iitu yrittää napata sille heiteltyä lunta ilmasta kiinni. Ei siis ole lentävästä koirasta kyse, vaikka monesta kuvasta voisi niin ehkä päätelläkin...

Luka ei moisesta lumenmetsästyksestä innostunut.

Iitu neljä tassua maan kamaralla.

Tarkkaavainen ilme...

Ja vähän vielä hyppyjä taustalla.

Mitähän se Luka löysi maasta.

Iitun menoa.

Lumi pöllysi kun koirat juoksivat kilpaa.

Ja takaisin...

Tässä kuvassa Iitu näyttää tosi kookkaalta, mutta on jo vähän edempänä kuin Luka, kokoeroa korkeudessa näillä kaveruksilla ei paljoa taida olla.

Lukan rentoa menoa.

Peetun lähestymistä.

Niinkuin tuossa alussa kerroinkin, jänismetsissä oltiin. Ja kuinka ollakaan kuului aluksi muutamia pyssyn paukahdoksia, joista Peetu tietysti meni ihan pelokkaaksi. Pysyi kyllä hyvin jaloissa, ei lähtenyt kauas, päin vastoin asteli enemmänkin kantapäille kun piti niin lähellä kulkea. Hieman siellä kuljeksittuamme palattiin autolle johon Peetu meni peräkonttiin hetkeksi huilaamaan ja otin ne tossutkin jo pois kun ajattelin että me ollaan varmaan sitten lähdössä kotiin. Hetken huilattuaan ja koottuaan rohkeuttaan autossa Peetu päättikin vielä yhtyä koirien leikkiin ja nuo viimeiset yhteisjuoksukuvat onkin vielä sen jälkeen kun Peetu palasi vielä autosta takaisin. Käytiin sitten vielä kävelemässä joku puolituntinen metsätiellä, mutta epäluuloisuus kasvoi mitä kauemmaksi autosta menimme. Siinä sitten aina auton luona itsevarmuus kasvoi ja Peetu oli ikäänkuin oma itsensä ja uskaltautui vähän riehumaankin. Hyvä niin, ettei lähdettykään siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran Peetu koki auton ainoaksi paikaksi jonne mennä siinä metsässä, vaan tuli ihan omin ehdoin sieltä vielä poiskin kun pidimme takaluukun auki kun olimme vielä muut ulkona.

Ihan kivaa tosiaan kun on lunta ja kun vielä enemmän tästä jäätyisi niin pääsisi oikein kunnolla nevalle rämpimään ja sillähän ne meidän uuden vuoden lupaamat kilot vain karisisi pois!!

Vuosi se siinä vaihtui, ja meillä sitä tapamme mukaan pelättiin niinkuin ukkosta kesällä konsanaan. Toisaalta asiaan ei paljoa voi siinä kohtaa tehdä tai auttaa mitenkään, täytyy vain olla itse hysterisoimatta sitä pelkotilaa joka Peetulla joka uusi vuosi ja ukonilmalla on. Tokihan tähän voisi apukeinoja olla, esim niitä endorfiini-juttuja mutta ei olla kokeiltu niistä mitään tuotetta. Onneksihan tuo pelko poistuu heti seuraavaan päivään ja ainut huoli on ehkä se ettei aattoillalla pääse asioille ollenkaan enää kello kuuden jälkeen illalla... 

Mutta se siitä taas yhdeksi vuodeksi on onnellisesti ohitse! 

Kävimme tuossa kuluneella viikolla myös eläinlääkärillä. Taitaa tulla vuosittaiseksi käynniksi tuollainen asia kuin anaalirauhasten tyhjennys. Hoitohistoriaa katsoessani rokotuskortista taaksepäin panin merkille että näillä käynneillä ollaan käyty joka syksy tästä kolmena vuotena taaksepäin :) Ne eivät tunnu nimittäin tyhjenevän itsestään tai normaaliin tapaan, joten meillä käydään sitten "manuaalisesti" tyhjennyttämässä ne.

Painoa pojalla oli rento 48 kiloa josta me teimmekin uuden vuoden lupauksen pudottaa sitä vähän. Eipä tekisi pahaa omistajilleenkaan joten tästä on hyvä tehdä yhteinen projekti . Että ei muutakuin hyvää alkanutta vuotta vaan kaikille ja tsemppiä niille jotka tekivät tämänlaisia uuden vuoden lupauksia!!

Jouluviikko käsillä ja vähän jouluista ulkoasua blogille! Toivotamme kaikille tuttaville ja vaikka tuntemattomillekin oikein hyvää joulua ja touhun täyteistä uutta tulevaa vuotta 2012!!

Peetu-tonttu esittää kuvansa kera pienen arvoituksen -"mistä tunnet pienen tontun?"

Voisipa sanoa vaikka näinkin kuten otsikossa kerron. Viikko takaperin viikonloppuna sain majoittaa siskoni perheen yökylään ja samalla tuli käymään kylässä myös toinen siskoni ja myös äitini kävi vierailulla. Söimme ja kahvittelimme, pelasimme Nintendo Wiillä urheilupeliä, lähinnä tämä oli lasten juttu. Oli hienoa valmistella ruokaa koko porukalla ja kiitos tässä tosiaan tuleekin sitten molemmille siskoilleni ja äidilleni että saimme maittavan ruuan ja jälkiruuan valmistettua!

Tässä seuraa hieman kuvia viikonlopulta, luonnollisesti Peetu-painotteisesti:

Koirat "ruokajonossa" odottamassa omaa evästään. Vinka ja Peetu.

Ruuan jälkeen katoimme kahvitarjoilut. Siinä siskoni pojat kokoamassa "laskiaispullia" kun paistettiin kaupan pullat ja täytettiin ne sitten vielä maistuvimmiksi kermalla ja vadelmahillolla ;) Jouluisen punaista hilloa siis!! Peetu luonnollisesti kerjuupaikallaan, pöydästä ei saa kerjätä mutta näiltä sivupöydiltä se saa suupaloja, joten pitäähän sen olla paikalla katsomassa josko se saisi myös jotain...

Kelit olivat tosi sateiset ja hirmu pitkää lenkkiä emme sitten yhdessä tehneet. Tässä lenkin päälle terassilla vähän poseerauksia.

"Saiksää jotain mitä mä en saanu" - kysyy ilmeisesti Vinka Peetulta...

Ja sitten sisälle kuivaushommiin!

Kuivauksen jälkeen aina vähän namupaloja. Vinkakin on nopeasti oppinut meillä että niitä saa ja taskuun menevä käsi pihalla on myös opittu nopeaan että sieltä saa herkkuja!

Vinka ei pelkää enää liukasta laminaattilattiaa. Pääsiäisvierailulla ollessaan tänä vuonna Vinkalla oli kova kynnys astua matolta lattialle. Mutta siitäkin asiasta pääsimme silloin jo yli ja nyt kun sillä oli oma porukkakin vielä mukana lattialle astuminen oli aivan luontaista.

Peetun "valtaistuin". Joka on Peetun uusi paikka nukkua. Tässä syksyn mittaan se yhtäkkiä kömpi tälle sen omalle sohvalleen vaan yöllä ja siinä se on alannut siitä lähin nukkua.

Peetun hörökorvajuoksua, kun se on iloinen ja alistuva sen korvat kääntyy (tai yrittää kääntyä) ilmeisesti taaksepäin ja tästä tälläinen hörökorvaisuus. Taustalla näkyy seinällä iki-ihanainen synttärilahjani, muotokuva Peetusta, maalannut taiteilija Jari Böelius.

Ja kukas se siinä?! Siskoni porukka kävi samalla reissulla hakemassa Vinkalle uuden hupulaisen... Aika villiviikarilta minusta vaikutti tämä nuoriherra kääpiöpinseri Tito!

Pennun pullea vatsa.

Menoa sillä riitti ainoat hetket varmaan näissä kuvissa se oli paikoillaan :)

Oli se suloinen pikkukaveri! Hyvää jatkoa ja yhteisen elämän alkua teille kaikille sinne Liminkaan!!

Hauska viikonloppu kaikenkaikkiaan, aika meni tietty äkkiä kaikkea väsäillessä ja iltamyöhään istuimme iltaa että saimme kuulumisia vaihdettua osan lapsista jo mentyä nukkumaan. Tervetuloa uudelleenkin!!

Eilen tiistaina lähdin työkaverini innoittamana hyväntekeväisyyslenkille. Lenkin järjesti Lemmikkipuoti Woof's Seinäjoella. Ja he lahjoittivat jokaisesta osallistuvasta koirasta puoli kiloa koiranruokaa eläinsuojeluyhdistykselle. Mahtava tempaus ja hyvällä asialla kun oltiin lähdin oitis mukaan Peetun kanssa! Siellä kuuleman mukaan olisi ollut jopa noin 150 koirakkoa liikenteessä!! Huh, ja hienoa oli kyllä päästä paikanpäälle katsastamaan minkälainen meininki siellä oli. Aluksi kokoonnuttiin Woof's:n pihaan josta lenkki aloitettiin. Jokainen osallistuja jolla oli koira mukana sai näytekassin jossa oli pientä kivaa koiralle kotiin viemistä. Ainut vempain joka mulla oli mukana, oli kännykkä, joten kuvien laadulle saa vapaasti nauraa . Olihan se jo illalla pimeää ja hieman oli pakkasta niin kivat höyryt sitten vielä hengityksestä kuvien edessä ym... Mutta alla hieman kuvasaalista minkä pihassa otin.

Koitan siinä osoitella kännykällä kuvaa ottaen, samalla pidellen remmiä.

Heijastimet kuuluivat tietenkin olla, kun kaupungilla käveltiin ja pimeää oli.

Kyytiin nappasin myös Akun (taustalla) omistajansa kanssa tekemään hyvää työtä.

Koiria oli isoja ja pieniä matkassa, tutustuttiin ihastuttaviin berhandinkoiriin lenkin päälle liikkeen pihassa. Täytyy kyllä olla ylpeä ensin tietenkin koirastaan ja vielä itsestäänkin, kun noin suuressa koirajoukossa ja ihmisvilinässä meillä meni niin hienosti. Peetu oli kaikille niin iloinen, tunki eräänkin (tuntemattoman) miehen viereen joka omisti myös bernin, ja vaikka se koira oli uros Peetu pinkoi sen luo kuin olisi aina ollut sen koiran kaveri... Ja monia koiria kun haisteltiin tuossa ennen lenkin alkua ja monet oli tietenkin tiiviin tunnelman vuoksi aivan lähelläkin niin täytyy kyllä sanoa että kymmenen pistettä Peetulle ja vaikka vielä papukaijamerkki!!

Ja sanottakoon vielä yksi juttu, liittyen kotopuoleen. Koirani joka on jo neljä vuotta nukkunut kovalla lattialla aina, jaksaa se vain yllättää vielä tässäkin asiassa - nimittäin se on nukkunut nyt jo kaksi yötä sohvalla, erillinen sohva joka on sille opetettu että siihen se saa mennä jos haluaa. Ja toinen asia, jota se taas tekee (ihan hyvä asia) että se tulee ovelle vastaan kun palaa töistä kotiin. Tätä se ei nimittäin ole tehnyt aikoihin, vaan se on ollut tietokonepöydän alla nukkumassa, jossa se tähän asti siis nukkui öitään ja päiviään. Se oli vain siellä pöydän alla ja vaikka tulit kotiin se ei tullut katsomaan ollenkaan, ja jos et mennyt sitä sinne katsomaan ja pyytämään ihan äärestä pois pöydän alta se vain oli siellä ja uikutti eikä tullut pois, ja sittenkin kun menit sitä pyytämään sieltä pois se tuli pöydän alta pois kuin olisi jotain pahaa tehnyt - pää alhaalla ja hiipien selkä köyryssä. Ihme koira, täytyy kyllä sanoa, jaksaa yllättää vielä tälläkin ikää. Mutta nämä yllätykset ovat olleet aivan ihania, täytyy sanoa että aivan niinkuin Peetu olisi nyt vasta kasvanut aikuiseksi henkisesti, tällä saralla - kun se alkaa käyttäytyä ja olla niinkuin olen sen aina halunnutkin!

Muutenhan se "pössöttää" kuin pienetkin juniorit ikään, saa hepulikohtauksia lenkeillä. Sillä on yksi paikka ainakin kovin mieluinen saada hepulit. Nimittäin yksi leikkikenttä jonka läpi usein kävellään. Kaikki alkoi kutakuinkin siitä kun sinne oli ilmestynyt hienoa hiekkaa aivan kunnon kasa. Siitähän revittiin sellaisetkin riemut, sitä kasaa vähän levitettiin ja Peetu kaivoi siihen montun ja riekkui siinä ties miten. Joka kerta se sama kasa jaksoi innostaa. No nyt myöhemmin kun se kasa oli siitä jonnekin levitetty ja se oli kadonnut, voi siinä samalla leikkikentällä silti saada hepulikohtauksen, juosta niitä nopeita pyrähdöksiä ja kääntyä salamana toiseen suuntaan... Ja sen hepulin voi saada siellä vain näkemällä maassa vaikka nenäliinan, joka joko syödään tai sitten peetumaiseen tapaan "nakellaan" niskoja sille "että mä tiedän ettei mun saisi tuota syödä" -tyyliin. Joo, sillä on sellainen tapa että kun se innostuu jostain näkemästään riehumismielessä, se heittelee päätään puolelta toiselle ja olenkin nimennyt sen niskojen nakkeluksi .