Osoite on peetuberni.blogspot.com

Alan lisäillä sinne pikkuhiljaa tästä eteenpäin meidän juttuja, en ehkä ala palauttamaan vuosien takaisia kuvia ja kertomuksia... Ainakaan heti . 

Mutta kaunis puisto tuolla Malkakoskella, siellä käytiin eilen illalla juomassa pullakaffit! Peetulle pakattiin mukaan nakkeja ja söi se emäntäkin niistä kaiketi yli puolet...

Kaunis jokivarsipuisto jossa sorapolkuja ja muutamassa paikassa on pöydät joissa mekin eilen illalla sitten joimme iltakahvit. Kuva on otettu näkötornista.

Tämä ja edellinen kuva on aiemmalta reissulta Malkakoskelle. Siellä on tuollaiset lentopallokentät tai mitkä lie, ja kun siellä oli sitä Peetun rakastamaa hienoa hiekkaa, piti siellä käydä melskaamassa vaikka kuinka lämmin olikin. Kuva on myös näkötornista.

Tästä kuvat eiliseltä illalta. Kuvissa on jotenkin keltainen sävy, ne kun on otettu kännykällä.

Lämmin ilta ja Peetulla kuuma tapansa mukaan. Vähäsen se jaksoi juoksennella puiston kumpuilevilla nurmialueilla ja lähdimme sitten takaisin autolle päin juomaan vettä.

Paluumatkalla autolle otimme vielä poseeraukset kivellä. Joki siintää taustalla.

Vielä vähän malttoi poseerata, oli jo jano ja kiire autolle.

 
Tämä kuva on hieman ennen lomia, kun kävimme Tuurissa katsastamassa meille tulevan grillikodan mallia. Matkan varrella oli pieni näkötorni ja lintujen pesimäalue, jossa kävimme Peetun kanssa.

Kyllä Peetu portaat kiipeää, mutta olivat niin jyrkät ettei annettu sen mennä isännän perässä torniin. Ylös olisi varmaan päässyt muttei alas...

Tosiaan niinkuin alussa kerroin, mökkejä ollaan tosiaan tilattu. Toinen mökki nyt tulee olemaan puu- ja tavaravarasto, mutta toinen mökki on grillikota. Sitä tässä odotellaan että se saapuisi meille koottavaksi ja sitten siellä saamme paistella makkarat tulilla ihan ympäri vuoden :) 

Oli kyllä mielenkiintoinen ilta tiedossa ja vähän jänskätti itseänikin että mitä tuleman pitää . Paikalla meitä opasti lajiin itse konkarit Pilvi ja Tarja. Aluksi oli johdatusta hieman lajiin itseensä, tarkoitus oli tutustua pelastuskoirakokeiden raunioetsintään lajina. Jokainen koira suoritti harjoituksensa yksi kerrallaan ja kaikki paikalla olevat toimivat apuina mm. maalimiehinä ja avustajina koiran saattamiseen eteenpäin. Elikkä oman koiran kohdalla omistaja itse ei "osallistunut" muuten kuin päästämään koiransa irti ja antamaan käskyn etsiä ja kouluttajat hoitivat homman. Koko ajanhan sai kuitenkin homman edetessä kommentteja kouluttajalta että miten hän näki Peetun suhtautuvan esim. siihen kuinka se lähtee luottavaisesti vieraan matkaan ja on halukas menemään vieraan ihmisen luo, sehän on raunioetsinnöissä se tärkein asia, että koira menee luottavaisesti etsittävän ihmisen luo.

 
Itse seison päästäessäni Peetun kohti Pilviä, joka koulutti vieraan ihmisen kanssa touhuamiseen ja Pilvi tutki samalla kuinka luottavaisesti ja rennosti Peetu liikkui ja touhusi radalla.

Sain kuulla että Peetu oli rennosti ja iloisesti vieraan ihmisen seurassa ja "makikset" auttoivat tietenkin seuraamisen ja mielenkiinnon pysymiseen.

Pilvi taisi sanoa että heitti tuon makupalarasian jollain tapaa katsoakseen että meneekö Peetu yksin radalla tai sitten se oli jotakin tähän vieraan ihmisen kanssa touhaamiseen liittyvää. No Peetu kyllä nappasi rasian ja kun siellä oli hyvät herkut, se piti lähteä kiikuttamaan paremmille apajille .

Seuraavassa harjoituksessa kokeiltiin kaikkien paikalla olevien ihmisten avustuksella sitä, että meneekö Peetu koloihin ja erilaisiin paikkoihin tutkailemaan missä aina oli joku ihminen odottamassa makupalan kanssa. Tässä Peetu hieman epäröi mennessään tuonne putken perälle Virpiä katsomaan, ja koska Pilvi huomasi epäröinnin, koira ohjattiin rauhallisesti pois putkesta. Kaikkihan tässä vaiheessa harjoitusta täytyy olla vielä niin hauskaa ja mukavaa koiralle, että kaikesta jää hyvä mieli, eikä mitään pelkotiloja joistain paikoista. Joten tämä putkesta poistuminen tehtiin siis rauhallisesti ettei jää se mieli koiralle, että tuo paikka oli kamala ja sieltä äkkiä pois.

Tässä Virpikin tuli pois putkesta ja tällä tavoin kaikki pääsivät avustamaan toistensa koiria kohti seuraavaa maalimiestä joka oli Suvi tuossa mökissä.

Seuraavaksi oli taas useampia avustajia kohti mäen huippua. Ensimmäisiä askelia avustaa Maija ja huipulla odottaa Susanna Peetun kapuamista vieraan ihmisen luo jälleen niinkuin koko ajan tässä harjoituksessa oli kyse.

Hyvät kehut ja houkuttelut ja niin Peetu kapuaa.

Vastassa oli kouluttaja Pilvi ja siellä oli jotakin epämääräistä maassa kun siellä mäen laella Peetua alkasi jännittämään eteneminen, ja tässä sitä hieman houkutellaan menemään eteenpäin.

Kyllä se siitä, kaikki avustajat menivät hieman tueksi ja lähemmäs Peetua ja Pilvi huikkasi mulle että tässä vaiheessa on hyvä tulla tutun vähän antamaan turvaa että Peetu uskaltaa lähteä liikenteeseen taas. Mäen laelle mennessäni ajattelin että hoksasikohan Peetu vasta siellä kuinka korkealla se on ja sitten tulikin lukko päälle. Mutta tutun läsnäolo sai koiraan taas varmuutta ja alas päästiin Pilvin hienosti rauhoittaen ja varmistaen ettei mennä taas liian lujaa alas, että kokemus jää positiiviseksi.

Viimeisenä harjoituksena oli yhden maalimiehen etsintä. Virpillä oli meidän makupalarasia mukanaan ja hän piiloutui betoniputken suulle (oli näkyvissä) ja me jäimme odottamaan josta harjoituksen tässä vaiheessa Peetu sai katsoa mihin suuntaan maalimies menee. Hieman tietenkin betoniputken pää oli mutkan takana ettei nähty tietenkään itse piiloutumista putkeen mutta sen jälkeen laitettiin koira hakuun mutta ei sitten löytänyt Peetu kuitenkaan Virpiä. Tuuli ja kokemattomuus kai syynä .

Ja niin taas tehtiin harjoitus loppuun saakka niin että koiralle pitää jäädä hyvä mieli harjoituksesta. Otettiin uusi etsintä, nyt Virpi meni hieman helpompaan piiloon, tuon kaapelikelarullan taakse. Ja tästä kuvanotto suunnasta sitten lähetettiin Peetu etsimään maalimiestä ja hienostihan se löytyi. Ja makupalarasian kansikin loksahti näin auki!

Tässä kouluttajista Tarja antoi etsinnästä palautetta. Muistan ainakin sen että hän kehotti oman kehon asennolla kertomaan koiralle mihin suuntaan pitäisi lähteä ja ettei anna käsillä lähtöetsintäkäskyä, eikä liiaksi hokea etsi-käskyä. Pelkkää etenemistä olisi voinut kokeilla siellä missä etsintä epäonnistui.

Ja lopussa kaikki (kuvassa osa porukasta) kehui koiraa hyvästä suorituksesta ja että saatiin loppuun asti olemaan kivaa koiralla ja että jopa kesken kehujen lähteä viemään koiraa takaisin autoon että jää hyvä mieli ja olo että tuonne haluan takaisin.

Toinen kerta on seuraavalla viikolla. Uskomattoman mielenkiintoinen laji! Ehkei meidän koiralle nyt missään kilpailumielessä mutta kaikki erilainen on aina päästävä kokeilemaan ja kiitos Pilville ja Tarjalle tästä mahdollisuudesta että tälläistäkin lajia pääsemme kokeilemaan - maalimiehiä unohtamatta!!

Pitkästä aikaa kuvapläjäyksiä blogiinkin asti. Vappu koitti melko lämpimässä säässä
ja kaivoimme serpentiinit esille ja otimme kotipihassa parit kuvat.

Peetun mielestä serpentiini on tehty syötäväksi.

Tai ainakin napattavaksi kiinni.

"Aaaa", sitä tulee koko ajan lisää!

Voihan siitä pienet hepulitkin saada aikaiseksi kun serpentiini tuulessa
liikkuu niin nopeasti.

Pieni tarkistus pihallekin päin...

Ja hepulit voi jatkua...

Kuvassa Peetu viskoo aika lailla tuota serpentiiniä mutta se ei ehkä välity
niin pysäytetystä kuvasta :)

Mutta ainakin se välittyy tässä kun ei kerinnyt kamerankaan luukkuun tallentumaan
kun meni niin ylös ja alas Peetun pää että tässä se ehti jo viskata päätään ylös.

Joo, ja sitten piti vielä parit kierrokset juostakin serpentiinit kaulassa.
Että oikein iloista Vappua tosiaan!!

Kävimme vielä metsälenkillä kuvien oton jälkeen ja siellä muutama
mättään päällä poseraus.

Semmoinen on meidän Peetu tänä päivänä. Pesua vaille poika olisi kovasti, olen
sentään saanut vähän "trimmattua" noita karvoja etujaloista, korvakarvojakin
vähän siistinyt ja häntäkarvoja saa olla lyhentämässä muutaman kuukauden välein.
 

No mutta, kevättä pukkaa ja aurinko se paistelee jo päivällä niin mukavasti että on aivan ihanat lenkkisäät! Eilen olikin kännykkä mukana lenkillä ja nappailin muutamia kuvia kun Peetu oli lähinnä nyt lumipenkalla huilaamassa tai syömässä lunta. On meinaan jo nämä kelit lämpöisiä tälle karvaturrille, että sen mielestä lumihangessa pyöriskely on nyt parasta viilennystä kun ilma on auringonpaisteessa jo lämmin sille...

Kuvissa Peetun tan-väri näyttää paljon keltaisemmalta kuin se todellisuudessa on. Ehkä jopa vähän vihertää se väri, mutta kyllä se ihan hyvän värinen luonnossa on .

Parisen viikkoa takaperin Peetu kävi rokotuksilla ja samalla puntarissa. Painoa oli 45,8 kiloa joten siitä vuoden vaihteen lupauksesta on onnistuttu pitämään ja koiran painoa saatu putoamaan! Omasta painosta en puhu... ;)

Meillä on olleet nuo tossut kaapissa jonkun aikaa, ne ostettiin jo vuosia takaperin kun Peetu satutti tassunsa lasinpalaan. Ja näillä koitettiin sitten tepsutella silloin ettei haava niin likaantuisi. Otin ne kokeeksi nyt käyttöön. Eilisen lenkillä nimittäin ei meinannut etenemisestä tulla mitään kun oli pakkasta enemmän ja lumi tarttui jääksi tassujen pohjaan tälläisessa irtolumessa jossa nytkin mentiin. Näillä ei nyt sitten tarttunut tassunpohjiin lumi eikä tarvinnut jäädä järsimään tassuja.

Varusteet ojennuksessa. Huomioliivi oli sen takia kun jänismetsällä oltiin...

Luka ja Iitu menossa.

Iitu jo tulossa.

Alla on sarja kuvia joissa Iitu yrittää napata sille heiteltyä lunta ilmasta kiinni. Ei siis ole lentävästä koirasta kyse, vaikka monesta kuvasta voisi niin ehkä päätelläkin...

Luka ei moisesta lumenmetsästyksestä innostunut.

Iitu neljä tassua maan kamaralla.

Tarkkaavainen ilme...

Ja vähän vielä hyppyjä taustalla.

Mitähän se Luka löysi maasta.

Iitun menoa.

Lumi pöllysi kun koirat juoksivat kilpaa.

Ja takaisin...

Tässä kuvassa Iitu näyttää tosi kookkaalta, mutta on jo vähän edempänä kuin Luka, kokoeroa korkeudessa näillä kaveruksilla ei paljoa taida olla.

Lukan rentoa menoa.

Peetun lähestymistä.

Niinkuin tuossa alussa kerroinkin, jänismetsissä oltiin. Ja kuinka ollakaan kuului aluksi muutamia pyssyn paukahdoksia, joista Peetu tietysti meni ihan pelokkaaksi. Pysyi kyllä hyvin jaloissa, ei lähtenyt kauas, päin vastoin asteli enemmänkin kantapäille kun piti niin lähellä kulkea. Hieman siellä kuljeksittuamme palattiin autolle johon Peetu meni peräkonttiin hetkeksi huilaamaan ja otin ne tossutkin jo pois kun ajattelin että me ollaan varmaan sitten lähdössä kotiin. Hetken huilattuaan ja koottuaan rohkeuttaan autossa Peetu päättikin vielä yhtyä koirien leikkiin ja nuo viimeiset yhteisjuoksukuvat onkin vielä sen jälkeen kun Peetu palasi vielä autosta takaisin. Käytiin sitten vielä kävelemässä joku puolituntinen metsätiellä, mutta epäluuloisuus kasvoi mitä kauemmaksi autosta menimme. Siinä sitten aina auton luona itsevarmuus kasvoi ja Peetu oli ikäänkuin oma itsensä ja uskaltautui vähän riehumaankin. Hyvä niin, ettei lähdettykään siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran Peetu koki auton ainoaksi paikaksi jonne mennä siinä metsässä, vaan tuli ihan omin ehdoin sieltä vielä poiskin kun pidimme takaluukun auki kun olimme vielä muut ulkona.

Ihan kivaa tosiaan kun on lunta ja kun vielä enemmän tästä jäätyisi niin pääsisi oikein kunnolla nevalle rämpimään ja sillähän ne meidän uuden vuoden lupaamat kilot vain karisisi pois!!

Mutta se siitä taas yhdeksi vuodeksi on onnellisesti ohitse! 

Kävimme tuossa kuluneella viikolla myös eläinlääkärillä. Taitaa tulla vuosittaiseksi käynniksi tuollainen asia kuin anaalirauhasten tyhjennys. Hoitohistoriaa katsoessani rokotuskortista taaksepäin panin merkille että näillä käynneillä ollaan käyty joka syksy tästä kolmena vuotena taaksepäin :) Ne eivät tunnu nimittäin tyhjenevän itsestään tai normaaliin tapaan, joten meillä käydään sitten "manuaalisesti" tyhjennyttämässä ne.

Painoa pojalla oli rento 48 kiloa josta me teimmekin uuden vuoden lupauksen pudottaa sitä vähän. Eipä tekisi pahaa omistajilleenkaan joten tästä on hyvä tehdä yhteinen projekti . Että ei muutakuin hyvää alkanutta vuotta vaan kaikille ja tsemppiä niille jotka tekivät tämänlaisia uuden vuoden lupauksia!!

Peetu-tonttu esittää kuvansa kera pienen arvoituksen -"mistä tunnet pienen tontun?"

Tässä seuraa hieman kuvia viikonlopulta, luonnollisesti Peetu-painotteisesti:

Koirat "ruokajonossa" odottamassa omaa evästään. Vinka ja Peetu.

Ruuan jälkeen katoimme kahvitarjoilut. Siinä siskoni pojat kokoamassa "laskiaispullia" kun paistettiin kaupan pullat ja täytettiin ne sitten vielä maistuvimmiksi kermalla ja vadelmahillolla ;) Jouluisen punaista hilloa siis!! Peetu luonnollisesti kerjuupaikallaan, pöydästä ei saa kerjätä mutta näiltä sivupöydiltä se saa suupaloja, joten pitäähän sen olla paikalla katsomassa josko se saisi myös jotain...

Kelit olivat tosi sateiset ja hirmu pitkää lenkkiä emme sitten yhdessä tehneet. Tässä lenkin päälle terassilla vähän poseerauksia.

"Saiksää jotain mitä mä en saanu" - kysyy ilmeisesti Vinka Peetulta...

Ja sitten sisälle kuivaushommiin!

Kuivauksen jälkeen aina vähän namupaloja. Vinkakin on nopeasti oppinut meillä että niitä saa ja taskuun menevä käsi pihalla on myös opittu nopeaan että sieltä saa herkkuja!

Vinka ei pelkää enää liukasta laminaattilattiaa. Pääsiäisvierailulla ollessaan tänä vuonna Vinkalla oli kova kynnys astua matolta lattialle. Mutta siitäkin asiasta pääsimme silloin jo yli ja nyt kun sillä oli oma porukkakin vielä mukana lattialle astuminen oli aivan luontaista.

Peetun "valtaistuin". Joka on Peetun uusi paikka nukkua. Tässä syksyn mittaan se yhtäkkiä kömpi tälle sen omalle sohvalleen vaan yöllä ja siinä se on alannut siitä lähin nukkua.

Peetun hörökorvajuoksua, kun se on iloinen ja alistuva sen korvat kääntyy (tai yrittää kääntyä) ilmeisesti taaksepäin ja tästä tälläinen hörökorvaisuus. Taustalla näkyy seinällä iki-ihanainen synttärilahjani, muotokuva Peetusta, maalannut taiteilija Jari Böelius.

Ja kukas se siinä?! Siskoni porukka kävi samalla reissulla hakemassa Vinkalle uuden hupulaisen... Aika villiviikarilta minusta vaikutti tämä nuoriherra kääpiöpinseri Tito!

Pennun pullea vatsa.

Menoa sillä riitti ainoat hetket varmaan näissä kuvissa se oli paikoillaan :)

Oli se suloinen pikkukaveri! Hyvää jatkoa ja yhteisen elämän alkua teille kaikille sinne Liminkaan!!

Hauska viikonloppu kaikenkaikkiaan, aika meni tietty äkkiä kaikkea väsäillessä ja iltamyöhään istuimme iltaa että saimme kuulumisia vaihdettua osan lapsista jo mentyä nukkumaan. Tervetuloa uudelleenkin!!