Mukavan pitkällä kevät tuntuu jo olevan. On muuttolintuja tullut takaisin, enemmän linnunlaulua ulkona muutenkin ja ne lumet viimein sulaneet! Lumien sulaminen ja meidän keskeneräinen pihamaa ei houkuta kauheasti telmimään Peetun kanssa omassa pihassa. On meinaan niin liejuista se savimaa, jolla se piha vielä on. Osassa pihaa on onneksi sepeliä, josta pääsee edes kulkemaan.

Mutta mehän nautimmekin niin luonnosta että lähdemme sinne mieluusti ja tässä kuvassa Peetu on Nurmon Jouttinevalla jossa isäntänsä kanssa oli käynyt lauantaiaamulla ja näkivät siellä teeret kevättohinoissaan ja oli siellä osunut kameraan myös joutsenia.



Asiasta toiseen: Vesi tuntuu olevan Peetulle mielenkiintoinen elementti. Oli meinaan aiemmin tuossa omassa pihassa sellainen sula lammikko jossa oli vettä koiran noin polviin asti. Siinä pitikin kuopsutella ja ihmetellä miksei veden alla olevia juttuja pääse haistelemaan. Sittenpä tuossa männä viikolla oli työkaverini Noora-landseerin kanssa meidän mukana lenkillä metsässä ja siellä piti kanssa kaikki nevalammikot juosta läpi. Ja senhän sitten tiesikin että suihkuun on mentävä kun kotiin päästiin. Se oppi on mennyt Peetulle nopeasti perille, että suihkuun mennään ja sinne se aivan jonottaakin kun tullaan ulkoa rapaisena. Siellä sitten juodaan vettä suihkusta ja annetaan aika lailla hyvinkin pestä jalat.