Kävimme aamupäivästä metsälenkillä ja siellä nappasimme muutamat poseerauskuvat.


Auringonpaisteessa jaksoi hetken olla mallina, sitten tuli jo niin kuuma että Peetu ei jaksanut siinä enää poseerata.


Maaten jaksoi olla auringossa sitten vielä tovin.


Tässä tälläinen "saksanpaimenkoira-takapää" asento.


Kuten kuvastakin näkyy, Peetun jalat ovat tyypillisen vahvat. Ja siitä voin kertoa yhden jutun, joka tuolla metsälenkillä tapahtui. Tuolla metsässä oli kallioita ja kävelimme lähes, no siis ihan pystysuoran kallion viertä ja tapaan sanoa Peetulle että "mennään tästä" ja jotain siinä sanoin ohjatakseni koiraa kylläkin toisaalle, mutta se luuli että suunta oli siitä kalliolle päin. Sehän ampaisi jo siihen kallion seinään ja menikin ylös päin jo sellaista vauhtia että taluttimen pituus oli siinä jo mennyt ylös... Mä oikein yllätyin kun siitä päätti mennä, tai luuli että tuostako se emäntä nyt käskee mennä... Olis siis menny vaikka suoraa kalliotakin ylöspäin kun vain käsketään, jaloista olis kyllä lähtenyt! Aika "gliffhangeri-poika"... :)