...kuten otsikkokin kertoo, meidän eilisellä lenkillä todella oli onnea matkassa! Oltiin kolmen kaveruksen kanssa koirineen lenkillä. Iltapäivä alkoi hämärtää kun olimme paluumatkalla metsätiellä. Siinä vielä seisoskeltiin ja annettiin koirien olla irti. Yhtäkkiä huomasin että auto tulee sitä tietä jolla seisomme ja koirat ties missä... Pimeää jo kun oli ja kaverini saivat jo koiransa kiinni, itselleni tuli olo että tuo autoilija ei kyllä hyvä jos näe meitäkään tässä tiellä. Tie on kaikenlisäksi liikenteeltä suljettu, ja liikennemerkit kieltävät sen. Mutta tämäpä autoilija on "näppärästi" siirtänyt ne merkit sivuun ja oikein aurannut tämän kunnan maalla menevän metsätien vain säästääkseen aikaa päästä kotiin lyhemmän reitin kautta. No, se auto tosiaan lähestyi siinä ja itse seisoin keskitiellä ihan siitä syystä että saisin sen pysähtymään että voisin vinkata sille että koirani on vielä irti jossain metsikössä ja että ottaisin sen kiinni ennenkö se ajaa eteenpäin...

Siinä se auto lähestyi ja alkasin ajattelemaan ettei se kyllä minua joko näe tai ei vain tajua jarruttaa yhtään. Siinä oli pakko mennä sivuun. Tämä metsätie on noin pyörätien levyinen ja lunta paljon reunoilla sekä paljon tuuheita kuusia ja muita puita. Auto ajoi ohitseni, ja lähdin siinä tien sivussa kävelemään auton vierellä toivoen että Peetu pysyy metsässä... Mutta juuri sen tiheimmän kuusen takaa auton kohdalla se hyppäsi lumivallin yli tielle ja löi päänsä auton etu(sivu)puskuriin. Vingahti siitä ja juoksi takaisin metsään. Itse en jäänyt auton luokse vaan katselin heti missä koira on, ja se tuli tielle sieltä auton takaa metsästä. Menin sen luokse ja kaverini kuului ripittävän auton ajajaa!

Peetussa ei mitään päällepäin näkyvää ruhjetta ole, ja sen silmät ja pupillit ovat ihan normaalit eikä se ole oksennellut. Käytös on ihan samanlaista kuin ei olisi mitään sattunutkaan. Soitin tänään eläinklinikalle ja sieltä sanoivat että jos tosiaan ei mitään erilaista koirassa näy, tai ala tapahtumaan niin käynti siellä on turha. On luojan kiitos Peetulla kova pää ja aika korkea kipukynnys, että se taisi säikähtää enemmän kuin sattua! Näin ainakin tässä tilanteessa on pakko vain toivoa! Autolla ei ollut vauhtia varmaan kuin 10 - 20 km, mutta mojahtaahan se kun (muovi)puskuriin hyppää lumivallin takaa aivan yllättäen... Pitäkäähän peukkuja että tästä selvittäisiin pelkällä kamalalla kokemuksella!