Kuvassa Peetu hyvin kaksi vuotta takaperin, kuva on otettu 2.2.2008. Nyt on pidellyt niin kylmiä säitä täälä pitkän aikaa ettei tuollaisia pihakuvia ole oikein ollut mahdollisuus ottaa.

Mutta niihin kuulumisiin mitä tulee, niin Peetupa jymäytti niskansa taas jumiin tuossa reilu viikko sitten. Päätään ei saanut käännettyä ja sen ensimmäisen päivän oli kyllä todella kipeä ja pelkäsi liikkumistaan. Ja tämä "niskakramppi" tuli ihan kuin tyhjästä. Olimme lähteneet vasta lenkille ja tapasimme kaverit siinä lenkin alkajaisiksi ja jotain joku koira vähän intoili siinä ja samantien "naps" ja Peetu vingahti ja jäi paikoilleen seisomaan. Sen jälkeen vähän outona katsoin että miksei Peetu lähde tulemaan ollenkaan vaan seisoo kuin tatti paikallaan. Kutsuin sitä ja se lähti tulemaan ensin ontuen etujalkaansa ja sitten kiljui ja paiskasi lumihankeen maaten. Sanoin kavereille että tämä lenkki jää meidän osalta tähän että kunhan koira asiansa hoitaa me menemme kotiin. No, pääsimme kotiin ja Peetu lysähti heti tuulikaappiin maata. Siinä vähän hieroilin sen niskaa ja se oli aivan silmät kiinni ja näytti siltä että hyvää tekisi. En runnonut kovaa, sillä tavalla vain silittelin vähän kovempaa. Siihen tuulikaappiin se jäi makaamaan ja oli siellä ainakin kolme - neljä tuntia.

Sain sen sitten illan mittaan houkuteltua eteiseen ja siihen se tuli hyvin varovasti ja valitti kun nousi ylös kovalla äänellä. Ruoka maistui jonkin verran, mutta senkin se söi makuultaan. Annoin illalla Rimadyl-tabletin sille ja puolen yön jälkeen alkoi pilleri ilmeisesti sen verran vaikuttamaan että rupesi uikutus muuttumaan vähän vaativammaksi. Ja siinä noustiin sängystä ja eikun ulos sitä houkuttelemaan. Saimme sen ylös, ulos ja lenkille hieman valittaen, mutta kävellessä se vähän kuin helpotti. Meni kyllä jonkun matkaa ennekö se edes tohti jalkaansa nostaa. Sen verran se pelkäsi kipua ja että mistä se johtuu. Asiat saimme ulkona hoidettua ja yö meni kutakuinkin aamuun. Jossain siinä aamu kolmen - neljän maissa se alkoi taas uikuttaa, ikään kuin pitkästyisi olotilaansa. Meillä oli herätys viideltä, kun töihin pitää, mutta eipä sinä yönä kovin nukuttu.

Olin laittanut koirahierojalleni heti tänä tapahtumapäivänä viestiä että pitäisi päästä pikinmiten hierontaan koiran kanssa ja sainkin seuraavana päivänä vastauksen että illaksi olisi aika vapaana. Menimme heti sinne sitten seuraavana päivänä siis tapahtuneesta. Tämä auttoi sen verran että Peetu pääsi kyljelleen nukkumaan sitten illalla ja rentoutui nukkumaan. Oli silläkin varmasti väsy edellisen yön valvomisesta. Se kun ei ensimmäisenä yönä maannut kuin sellaisessa "valmiusasennossa" jossa takajalat oli mahan alla ja etujalat eteen-/sivullepäin. Ei siinä paljoa nukuta, ja liekkö jalatkin puudu?!

Parempaan päin mentiin koko ajan ensimmäisestä hierontakerrasta, ja toinen hierontakerta oli sitten viikon kuluttua. Ja siellä olimme siis nyt tiistaina. Päätään Peetu ei aivan rennosti käännä oikealle vieläkään mutta pään ravistelu onnistuu ja muutenkin on jo virkeämpi. Hieroja suosittelikin eläinfysioterapeutille menoa jos ei nämä hieronnat meinaa tuottaa tulosta.

Harmi että tälläistä meillä taas tällä kertaa, sanotaanko että tämä vuosi on alkanut kaikkien sattumusten merkeissä. On ollut autokolarointia ja kerran yksi irtokoira hyökkäsi Peetun kimppuun... Ja nyt tämä niskojen vaiva. Auton kanssa törmäämisessä on saattanut olla osuutensa tähän niskajumiinkin. Sillä autokolarista oli aikaa kaksi viikkoa kun tämä niska jämähti.