Tai vaikka ovenkin vartijoiksi voisi kutsua näitä kaveruksia. Siinä kaverit kauniisti Törnävän kartanon Punatulkkutalon portailla vahdissa, ihan kuin "leijonapatsaat".

Kuva on otettu samana päivänä 10.10. kun kävimme Törnävän saaressa kävelyllä ja kuvaamassa koiria.

Kuulumisia: "kaulurielämää" on vietetty sitten maanantaista saakka. Monenlaista housua, paitaa, poikasuojaa kokeilin että voisi jättää Peetun hetkeksi ilman tuota kaamean laakeaa kauluria. Mutta kaikki nuo kokeilut osoittautuivat huonoiksi ja se kun se sai aina jonkun pultun alta kuononsa sitten jalkoväliinsä. Ostinpa vielä sellaisen puhallettavan renkaankin eläinkaupasta, jota mainostettiin korvaamaan kauluri, mutta sehän on sen verran notkea tuo koira, että se vain kurotti kuononsa ja lipitteli haavaa... Mutta hyvää tässä on se että se ei pidä pahana pitää tuota kauluria, onneksi. Jo toisesta päivästä leikkauksesta se osasi mennä vesikupillekin niin että asetti kaulurin alareunan kupin reunojen alapuolelle ja pääsi juomaan. Ja muutenkin kun se kulkee sisätiloissa niinkuin ennenkin, se ei välitä jääkö kaulurin reuna johonkin kiinni tai pökkää johonkin, se saa sen mielestä joustaa eikä koira itse! Ruokailut ja lenkkeilyt tietenkin jo ensimmäisestä illasta saakka veimme sitä ilman tuota lampunvarjostinta, pääseepä toteuttamaan itseään silloin!

Nähtäväksi jää, kuinka ensi viikolla tohtii jättää sen työpäivien ajaksi ilman mitään suojaa, sitten kun kaulurin saisi jättää pois. Se kun on niiiin hanakka nuolemaan jos se haistaa jonkun pienenkin naarmun itsestään. Se on todettu tässä ajan saatossa, kun on ollut pientäkin ihottumaa tai jokin naarmu jossain sen kehossa, se nuolee sitä paikkaa ihan niin että se saa sen vain pahenemaan. Että ainakin ne ajat vielä ensi viikollakin on otettava varman päälle kun ollaan poissa kotoa ja pitää jotain(?) suojaa.