"Oma maa mansikkakakku, muu maa mustikkapiirakka"... Vai miten se nyt menikään... Kesä ja mansikat! Peetu hienosti vain katselee kun jotain herkkuja on siinä pöydän reunalla...

"Nuuh nuuh", noo ne oli jotain kummallisia marjoja, sain nimittäin haistaa, mutten kyllä maistanut! Ne vatkaimen piikit kyllä nuolin halusta, joilla oli rahka- ja kermaseos vatkattu tähän piiraaseen.

Muita kuulumisia: Kävimme Peetun kanssa kolmen tunnin mittaisen (kolmena eri maanantaina) kurssin nimeltä ohituskurssi. Siinä harjoiteltiin käyttäytymistä kun ohitellaan vastaantulevaa koiraa. Tässä on nimittäin ollut huomattavissa jo keväästä saakka sellaista pientä käyttäytymistä että kun tulee joku koira vastaan (kaippa se ollut yleensä uros) niin kohdalla sitten on pitänyt Peetun ruveta ärisemään ja vähän kuin uhittelemaan. Menimme tälläiselle kurssille hakemaan niksejä tuon käytöksen poistamiseen.

Ja saimmekin hyvät neuvot sieltä. Nyt vain palkitaan koiraa aina kun se on rauhallinen nähdessään kaukaakin jonkun koiran lähestyvän. Ja näitä ohitustilanteita pitää tehdä riittävän etäältä että oma koira pysyy rauhallisena siinä ohitusvaiheessa. No, onneksi "namuoppi" on mennyt sen verran hyvin Peetun jakeluun ettei meidän nyt tarvi pyörätieltä ajotielle hypätä, otamme vain ajoissa kontaktin ja menemme aika mallikkaasti noinkin lyhyen harjoitusurakan jälkeen jo ohi muina miehinä :) Ja tässä koulutuksessa haetaan sitä, että koira oppii nähdessään vastaantulevan koiran ottamaan kontaktin ohjaajaansa ja hakemaan näin palkkiota. Tämä koulutus oli aika hyvä, sillä siellä mentiin täysin koiran ehdoilla eteenpäin. Tämä alkoi niin, että kentällä ollessamme koulutuksen kuusi koirakkoa otti oman paikkansa kentältä ja oltiin vain ensin paikoillaan. Ja aina kun koira katsoikin jonkun muun päälle ja oli rauhallinen, se palkittiin. Tästä lähdettiin tuntien edetessä liikkeelle ja aina ohituksiin saakka. Tässä ei käytetty mitään käskyä "ohi" tms vain palkittiin vain silloin kun koira itse teki oikein ja näin se alkaa hoksaamaan että tästä hyvästä käytöksestä häntä palkitaan. Olemme jo siinä aika hyviä, voisin sanoa :)

Ensin oli ne hyvät uutiset, sitten ne "ei-niin hyvät" uutiset: Käytiin uimassa Peetun kanssa yhdellä soramontulla. Siellä kyllä uiminen oli kivaa, mutta sitten kun juoksenneltiin kuivatellessa taisi Peetu juosta lasinpalaan ja pitkä ja syvä viilto tuli tassuun. Verta tuli aika lailla ja tyrehdyttelin sitä siinä painaen tassua ja pitäen jalkaa ylempänä. Nyt sitten pitää hieman rauhallisemmin ottaa lenkkeilyn osalta, kun tuosta siteestä tulee vieläkin veri läpi, kun asioilla on pakko käydä kävellen. Mutta pesimme haavan tullessamme kotiin uimasta ja laitoimme sellaista vanulapun tyylistä siihen alle ja tuolla siteellä kierrimme jalan ympäri. Aluksi Peetu ei edes maaten osannut mennä kun jalassa jotain kummallista ympärillä. Mutta nyt antaa sen olla, eikä aluksikaan yhtään yrittänyt nyppiä sitä pois. Toivotaan nyt että haava paranee ja päästään taas lenkkeilemään normaalisti! Muistutankin kaikkia koiran omistajia, kuinka kamalia nuo lasinpalat ovat.