Voisipa sanoa vaikka näinkin kuten otsikossa kerron. Viikko takaperin viikonloppuna sain majoittaa siskoni perheen yökylään ja samalla tuli käymään kylässä myös toinen siskoni ja myös äitini kävi vierailulla. Söimme ja kahvittelimme, pelasimme Nintendo Wiillä urheilupeliä, lähinnä tämä oli lasten juttu. Oli hienoa valmistella ruokaa koko porukalla ja kiitos tässä tosiaan tuleekin sitten molemmille siskoilleni ja äidilleni että saimme maittavan ruuan ja jälkiruuan valmistettua!

Tässä seuraa hieman kuvia viikonlopulta, luonnollisesti Peetu-painotteisesti:

Koirat "ruokajonossa" odottamassa omaa evästään. Vinka ja Peetu.

Ruuan jälkeen katoimme kahvitarjoilut. Siinä siskoni pojat kokoamassa "laskiaispullia" kun paistettiin kaupan pullat ja täytettiin ne sitten vielä maistuvimmiksi kermalla ja vadelmahillolla ;) Jouluisen punaista hilloa siis!! Peetu luonnollisesti kerjuupaikallaan, pöydästä ei saa kerjätä mutta näiltä sivupöydiltä se saa suupaloja, joten pitäähän sen olla paikalla katsomassa josko se saisi myös jotain...

Kelit olivat tosi sateiset ja hirmu pitkää lenkkiä emme sitten yhdessä tehneet. Tässä lenkin päälle terassilla vähän poseerauksia.

"Saiksää jotain mitä mä en saanu" - kysyy ilmeisesti Vinka Peetulta...

Ja sitten sisälle kuivaushommiin!

Kuivauksen jälkeen aina vähän namupaloja. Vinkakin on nopeasti oppinut meillä että niitä saa ja taskuun menevä käsi pihalla on myös opittu nopeaan että sieltä saa herkkuja!

Vinka ei pelkää enää liukasta laminaattilattiaa. Pääsiäisvierailulla ollessaan tänä vuonna Vinkalla oli kova kynnys astua matolta lattialle. Mutta siitäkin asiasta pääsimme silloin jo yli ja nyt kun sillä oli oma porukkakin vielä mukana lattialle astuminen oli aivan luontaista.

Peetun "valtaistuin". Joka on Peetun uusi paikka nukkua. Tässä syksyn mittaan se yhtäkkiä kömpi tälle sen omalle sohvalleen vaan yöllä ja siinä se on alannut siitä lähin nukkua.

Peetun hörökorvajuoksua, kun se on iloinen ja alistuva sen korvat kääntyy (tai yrittää kääntyä) ilmeisesti taaksepäin ja tästä tälläinen hörökorvaisuus. Taustalla näkyy seinällä iki-ihanainen synttärilahjani, muotokuva Peetusta, maalannut taiteilija Jari Böelius.

Ja kukas se siinä?! Siskoni porukka kävi samalla reissulla hakemassa Vinkalle uuden hupulaisen... Aika villiviikarilta minusta vaikutti tämä nuoriherra kääpiöpinseri Tito!

Pennun pullea vatsa.

Menoa sillä riitti ainoat hetket varmaan näissä kuvissa se oli paikoillaan :)

Oli se suloinen pikkukaveri! Hyvää jatkoa ja yhteisen elämän alkua teille kaikille sinne Liminkaan!!

Hauska viikonloppu kaikenkaikkiaan, aika meni tietty äkkiä kaikkea väsäillessä ja iltamyöhään istuimme iltaa että saimme kuulumisia vaihdettua osan lapsista jo mentyä nukkumaan. Tervetuloa uudelleenkin!!