Menee pitkälle viime vuoden puolelle, kun ollaan viimeksi oltu Etelä-Pohjanmaan Bernien järkkäämillä koulutus- tai lenkkitreffeillä, kavereita kun ollaan tavattu omien lenkkien muodossa ja halikeikoilla. No nyt siihen saatiin muutos, kun kyseessä oli raunioetsintään tutustumiskierros, paikkana oli Lapuan rauniorata.

Oli kyllä mielenkiintoinen ilta tiedossa ja vähän jänskätti itseänikin että mitä tuleman pitää . Paikalla meitä opasti lajiin itse konkarit Pilvi ja Tarja. Aluksi oli johdatusta hieman lajiin itseensä, tarkoitus oli tutustua pelastuskoirakokeiden raunioetsintään lajina. Jokainen koira suoritti harjoituksensa yksi kerrallaan ja kaikki paikalla olevat toimivat apuina mm. maalimiehinä ja avustajina koiran saattamiseen eteenpäin. Elikkä oman koiran kohdalla omistaja itse ei "osallistunut" muuten kuin päästämään koiransa irti ja antamaan käskyn etsiä ja kouluttajat hoitivat homman. Koko ajanhan sai kuitenkin homman edetessä kommentteja kouluttajalta että miten hän näki Peetun suhtautuvan esim. siihen kuinka se lähtee luottavaisesti vieraan matkaan ja on halukas menemään vieraan ihmisen luo, sehän on raunioetsinnöissä se tärkein asia, että koira menee luottavaisesti etsittävän ihmisen luo.

 
Itse seison päästäessäni Peetun kohti Pilviä, joka koulutti vieraan ihmisen kanssa touhuamiseen ja Pilvi tutki samalla kuinka luottavaisesti ja rennosti Peetu liikkui ja touhusi radalla.

Sain kuulla että Peetu oli rennosti ja iloisesti vieraan ihmisen seurassa ja "makikset" auttoivat tietenkin seuraamisen ja mielenkiinnon pysymiseen.

Pilvi taisi sanoa että heitti tuon makupalarasian jollain tapaa katsoakseen että meneekö Peetu yksin radalla tai sitten se oli jotakin tähän vieraan ihmisen kanssa touhaamiseen liittyvää. No Peetu kyllä nappasi rasian ja kun siellä oli hyvät herkut, se piti lähteä kiikuttamaan paremmille apajille .

Seuraavassa harjoituksessa kokeiltiin kaikkien paikalla olevien ihmisten avustuksella sitä, että meneekö Peetu koloihin ja erilaisiin paikkoihin tutkailemaan missä aina oli joku ihminen odottamassa makupalan kanssa. Tässä Peetu hieman epäröi mennessään tuonne putken perälle Virpiä katsomaan, ja koska Pilvi huomasi epäröinnin, koira ohjattiin rauhallisesti pois putkesta. Kaikkihan tässä vaiheessa harjoitusta täytyy olla vielä niin hauskaa ja mukavaa koiralle, että kaikesta jää hyvä mieli, eikä mitään pelkotiloja joistain paikoista. Joten tämä putkesta poistuminen tehtiin siis rauhallisesti ettei jää se mieli koiralle, että tuo paikka oli kamala ja sieltä äkkiä pois.

Tässä Virpikin tuli pois putkesta ja tällä tavoin kaikki pääsivät avustamaan toistensa koiria kohti seuraavaa maalimiestä joka oli Suvi tuossa mökissä.

Seuraavaksi oli taas useampia avustajia kohti mäen huippua. Ensimmäisiä askelia avustaa Maija ja huipulla odottaa Susanna Peetun kapuamista vieraan ihmisen luo jälleen niinkuin koko ajan tässä harjoituksessa oli kyse.

Hyvät kehut ja houkuttelut ja niin Peetu kapuaa.

Vastassa oli kouluttaja Pilvi ja siellä oli jotakin epämääräistä maassa kun siellä mäen laella Peetua alkasi jännittämään eteneminen, ja tässä sitä hieman houkutellaan menemään eteenpäin.

Kyllä se siitä, kaikki avustajat menivät hieman tueksi ja lähemmäs Peetua ja Pilvi huikkasi mulle että tässä vaiheessa on hyvä tulla tutun vähän antamaan turvaa että Peetu uskaltaa lähteä liikenteeseen taas. Mäen laelle mennessäni ajattelin että hoksasikohan Peetu vasta siellä kuinka korkealla se on ja sitten tulikin lukko päälle. Mutta tutun läsnäolo sai koiraan taas varmuutta ja alas päästiin Pilvin hienosti rauhoittaen ja varmistaen ettei mennä taas liian lujaa alas, että kokemus jää positiiviseksi.

Viimeisenä harjoituksena oli yhden maalimiehen etsintä. Virpillä oli meidän makupalarasia mukanaan ja hän piiloutui betoniputken suulle (oli näkyvissä) ja me jäimme odottamaan josta harjoituksen tässä vaiheessa Peetu sai katsoa mihin suuntaan maalimies menee. Hieman tietenkin betoniputken pää oli mutkan takana ettei nähty tietenkään itse piiloutumista putkeen mutta sen jälkeen laitettiin koira hakuun mutta ei sitten löytänyt Peetu kuitenkaan Virpiä. Tuuli ja kokemattomuus kai syynä .

Ja niin taas tehtiin harjoitus loppuun saakka niin että koiralle pitää jäädä hyvä mieli harjoituksesta. Otettiin uusi etsintä, nyt Virpi meni hieman helpompaan piiloon, tuon kaapelikelarullan taakse. Ja tästä kuvanotto suunnasta sitten lähetettiin Peetu etsimään maalimiestä ja hienostihan se löytyi. Ja makupalarasian kansikin loksahti näin auki!

Tässä kouluttajista Tarja antoi etsinnästä palautetta. Muistan ainakin sen että hän kehotti oman kehon asennolla kertomaan koiralle mihin suuntaan pitäisi lähteä ja ettei anna käsillä lähtöetsintäkäskyä, eikä liiaksi hokea etsi-käskyä. Pelkkää etenemistä olisi voinut kokeilla siellä missä etsintä epäonnistui.

Ja lopussa kaikki (kuvassa osa porukasta) kehui koiraa hyvästä suorituksesta ja että saatiin loppuun asti olemaan kivaa koiralla ja että jopa kesken kehujen lähteä viemään koiraa takaisin autoon että jää hyvä mieli ja olo että tuonne haluan takaisin.

Toinen kerta on seuraavalla viikolla. Uskomattoman mielenkiintoinen laji! Ehkei meidän koiralle nyt missään kilpailumielessä mutta kaikki erilainen on aina päästävä kokeilemaan ja kiitos Pilville ja Tarjalle tästä mahdollisuudesta että tälläistäkin lajia pääsemme kokeilemaan - maalimiehiä unohtamatta!!