Eilen tiistaina lähdin työkaverini innoittamana hyväntekeväisyyslenkille. Lenkin järjesti Lemmikkipuoti Woof's Seinäjoella. Ja he lahjoittivat jokaisesta osallistuvasta koirasta puoli kiloa koiranruokaa eläinsuojeluyhdistykselle. Mahtava tempaus ja hyvällä asialla kun oltiin lähdin oitis mukaan Peetun kanssa! Siellä kuuleman mukaan olisi ollut jopa noin 150 koirakkoa liikenteessä!! Huh, ja hienoa oli kyllä päästä paikanpäälle katsastamaan minkälainen meininki siellä oli. Aluksi kokoonnuttiin Woof's:n pihaan josta lenkki aloitettiin. Jokainen osallistuja jolla oli koira mukana sai näytekassin jossa oli pientä kivaa koiralle kotiin viemistä. Ainut vempain joka mulla oli mukana, oli kännykkä, joten kuvien laadulle saa vapaasti nauraa . Olihan se jo illalla pimeää ja hieman oli pakkasta niin kivat höyryt sitten vielä hengityksestä kuvien edessä ym... Mutta alla hieman kuvasaalista minkä pihassa otin.

Koitan siinä osoitella kännykällä kuvaa ottaen, samalla pidellen remmiä.

 

Heijastimet kuuluivat tietenkin olla, kun kaupungilla käveltiin ja pimeää oli.

Kyytiin nappasin myös Akun (taustalla) omistajansa kanssa tekemään hyvää työtä.

Koiria oli isoja ja pieniä matkassa, tutustuttiin ihastuttaviin berhandinkoiriin lenkin päälle liikkeen pihassa. Täytyy kyllä olla ylpeä ensin tietenkin koirastaan ja vielä itsestäänkin, kun noin suuressa koirajoukossa ja ihmisvilinässä meillä meni niin hienosti. Peetu oli kaikille niin iloinen, tunki eräänkin (tuntemattoman) miehen viereen joka omisti myös bernin, ja vaikka se koira oli uros Peetu pinkoi sen luo kuin olisi aina ollut sen koiran kaveri... Ja monia koiria kun haisteltiin tuossa ennen lenkin alkua ja monet oli tietenkin tiiviin tunnelman vuoksi aivan lähelläkin niin täytyy kyllä sanoa että kymmenen pistettä Peetulle ja vaikka vielä papukaijamerkki!!

Ja sanottakoon vielä yksi juttu, liittyen kotopuoleen. Koirani joka on jo neljä vuotta nukkunut kovalla lattialla aina, jaksaa se vain yllättää vielä tässäkin asiassa - nimittäin se on nukkunut nyt jo kaksi yötä sohvalla, erillinen sohva joka on sille opetettu että siihen se saa mennä jos haluaa. Ja toinen asia, jota se taas tekee (ihan hyvä asia) että se tulee ovelle vastaan kun palaa töistä kotiin. Tätä se ei nimittäin ole tehnyt aikoihin, vaan se on ollut tietokonepöydän alla nukkumassa, jossa se tähän asti siis nukkui öitään ja päiviään. Se oli vain siellä pöydän alla ja vaikka tulit kotiin se ei tullut katsomaan ollenkaan, ja jos et mennyt sitä sinne katsomaan ja pyytämään ihan äärestä pois pöydän alta se vain oli siellä ja uikutti eikä tullut pois, ja sittenkin kun menit sitä pyytämään sieltä pois se tuli pöydän alta pois kuin olisi jotain pahaa tehnyt - pää alhaalla ja hiipien selkä köyryssä. Ihme koira, täytyy kyllä sanoa, jaksaa yllättää vielä tälläkin ikää. Mutta nämä yllätykset ovat olleet aivan ihania, täytyy sanoa että aivan niinkuin Peetu olisi nyt vasta kasvanut aikuiseksi henkisesti, tällä saralla - kun se alkaa käyttäytyä ja olla niinkuin olen sen aina halunnutkin!

Muutenhan se "pössöttää" kuin pienetkin juniorit ikään, saa hepulikohtauksia lenkeillä. Sillä on yksi paikka ainakin kovin mieluinen saada hepulit. Nimittäin yksi leikkikenttä jonka läpi usein kävellään. Kaikki alkoi kutakuinkin siitä kun sinne oli ilmestynyt hienoa hiekkaa aivan kunnon kasa. Siitähän revittiin sellaisetkin riemut, sitä kasaa vähän levitettiin ja Peetu kaivoi siihen montun ja riekkui siinä ties miten. Joka kerta se sama kasa jaksoi innostaa. No nyt myöhemmin kun se kasa oli siitä jonnekin levitetty ja se oli kadonnut, voi siinä samalla leikkikentällä silti saada hepulikohtauksen, juosta niitä nopeita pyrähdöksiä ja kääntyä salamana toiseen suuntaan... Ja sen hepulin voi saada siellä vain näkemällä maassa vaikka nenäliinan, joka joko syödään tai sitten peetumaiseen tapaan "nakellaan" niskoja sille "että mä tiedän ettei mun saisi tuota syödä" -tyyliin. Joo, sillä on sellainen tapa että kun se innostuu jostain näkemästään riehumismielessä, se heittelee päätään puolelta toiselle ja olenkin nimennyt sen niskojen nakkeluksi .